Lumimuutos
13/11/2024
ONKAMOJÄRVILLE ESITETÄÄN KOKO JÄRVIALTAAN KUNNOSTUSTA, PÄÄSI YK-REKISTERIIN ENSIMMÄISENÄ JÄRVIALUEENA SUOMESTA
Onkamojärvien tutkimus- ja ennallistussuunnittelu 1 -hanke, joka toimi vuosina 2022-24 on päättynyt. Tiivistäen, toimet jakautuivat vesimittausten ja tutkimuksen toteuttamiseen ja niihin perustuvien uusien kunnostusvaihtoehtojen valmisteluun.
Onkamojärvien tutkimus- ja ennallistussuunnittelu 1 -hanke, joka toimi vuosina 2022-24 on päättynyt. Tiivistäen, toimet jakautuivat vesimittausten ja tutkimuksen toteuttamiseen ja niihin perustuvien uusien kunnostusvaihtoehtojen valmisteluun.
Ensimmäisessä kokonaisuudessa tarkasteltiin laajasti ja systemaattisesti Onkamojärvien limnologiaa, ekologiaa ja maantiedettä. Analyysin yhtenä osa-alueena olivat vesimittaukset. Tämän lisäksi ekologinen ja maantieteellinen tarkastelu piti sisällään kaukokartoitusmateriaalien (viimeiset 100 vuotta) laaja-alaisen tulkinnan (peruskysymys – mistä Onkamoiden pitkäaikaiset ongelmat johtuvat) ja QGIS-analyysin, mukaan lukien Suomessa ensimmäisiä kokonaisekologisia tulkintoja maankäytön, esimerkiksi soiden ja metsien muutoksen temporaalisesta aikasarjasta karttaesityksenä sekä maastokäyntejä ja kalastusinventointien ja saalistilastojen tulkintaa.
Voidaan todeta, että Onkamoiden ”ongelmat” periytyvän vuosikymmenten voimakkaasta maankäytöstä, erityisesti maa- ja metsätalouden saralla. Tämän lisäksi soiden ojitukset ja aikanaan järvien lasku sekä jokien uomien uudelleenjärjestely ovat vaikuttaneet järvien tilaan oleellisesti.
Kahden vuoden aikana hankkeessa koottiin tieteellistä ja käytännöllistä pohjaa Onkamoiden järvialtaiden ja jatkotoimien kärjeksi. Taustana on syytä muistuttaa, että ennen tätä hanketta Onkamoilla oli viety läpi laaja valuma-aluekunnostus viimeisten 15 vuoden aikana, joten harvinaisenakin esimerkkinä Onkamoiden ulkoiseen kuormitukseen on tartuttu ja sitä on pyritty torjumaan mittavin toimin.
Kysymys siitä, mitä seuraavaksi tulisi tehdä, erityisesti tilanteessa, jossa järveä ”edelleen” vaivaavat sinilevä-esiintymät, ei ole helppo ja on syytä todeta, että Suomessa juuri missään vastaavaa kysymystä ei ole kyetty ratkaisemaan. Raportissa esitetään toimia 2020-luvulle.
Tiivistäen ne koostuvat seuraavista suosituksista:
Suosittelemme laaja jatkotutkimuksen käynnistämistä pian:
1. Erityisesti järvien ravinteen osalta kokonaistaseen selvittäminen ja esimerkiksi mittausasemien tai systemaattisen seurannan käynnistäminen/tehostaminen on ensiarvoisen tärkeää, samalla kun itse toimenpiteisiin ryhdytään. Toimien vaikuttavuudesta saadaan myös näin parempaa tietoa lähes reaaliajassa.
2. Valuma-alueen olemassa olevien kosteikkojen, laskeutusaltaiden ja muiden rakenteiden seuranta, ylläpito, tyhjennykset ja tarvittaessa korjaukset
3. Syvänteiden tilanteen laajempi tutkiminen ja tilanteen parantaminen
4. Vesikasvien niittojen kohdistaminen päävaikutusalueille virtaamien lisäämiseksi ja biomassan ja ravinteiden poistamiseksi
5. Hoitokalastuksen jatkaminen
6. Kuivuus- ja tulvariskien hallinta muuttuvassa ilmastossa ja mahdollisesti pidätysaluelaskennan sekä virtaamien seurannan toteuttaminen
7. Onkamoiden saaminen osaksi Euroopan unionin ja Suomen kansallisen ennallistamisohjelman kärkitoteutuskohteita, nyt, kun ICCA-status on saatu.
Kohti 2030-lukua kansainvälisten kokemusten soveltaminen, mukaan lukien kokeelliset ja järeät toimet
Hankkeen aikana Onkamojärvet hyväksyttiin YK:n ympäristöohjelma UNEP:in uuteen ICCA-rekisteriin ensimmäisenä järvialueena Suomesta. Näiden toimien avulla pyrittiin valmistautumaan järvialtaiden sekä lisätutkimustarpeiden osalta laajempaan kansainväliseen rahoitukseen.
Niitä pyritään edistämään tämän selvityshankkeen jälkeen OSK Lumimuutoksen ja muiden sidosryhmien toimesta. Hanke on ollut osa ympäristöministeriön vesiensuojelun tehostamisohjelmaa ja saanut ohjelmasta rahoitusta.
http:
Lumimuutos
17/09/2024
Uusi dokumenttielokuva Koitajoelta
Yhdysvaltalainen tuotantoyhtiö PrettyGoodProductions ja OSK Lumimuutos ovat saaneet n. kolmen vuoden työn jälkeen uuden dokumenttielokuvan Koitajoelta valmiiksi. Se on vapaasti katsottavissa verkossa.
”Laulua nuottaamassa” (Seining for a Song) on yhdysvaltalaisen elokuvaohjaaja Thomas Millerin dokumenttielokuva, joka käsittelee Itä-Suomessa sijaitsevan Koitajoen historiaa, kulttuuria ja luontoa.
Elokuvan keskiössä on maanlaajuisestikin ainoa jokinuottausperinne, joka uudistaa uhanalaisen planktonsiian kutualueita. Samaan aikaan kylien kulttuuri on muuttunut ja myös luonnon ennallistamiseen herätty.
Elokuva on osa osuuskunnan laajaa ennallistamistoimintaa Koitajoella.
https:
Lumimuutos
13/09/2024
BBC raportoi ennallistamisohjelmasta
Englannin yleisradioyhtiö BBC raportoi laajasti Linnunsuon ja ennallistamisohjelman kehyksestä.
Jutussa käsitellään kalastajien roolia tunnistamaan ympäristömuutoksia, ennallistamisohjelman kasvua ja Linnunsuon tuloksia, sekä kansainvälisiä yhteyksiä joita ennallistamispuolella on syntynyt.
https:
Lumimuutos
15/08/2024
Mika Honkalinnan elämäntyön kunniaksi Kiuasvaaran ennallistamisalue
Mika Honkalinna (s. 8. elokuuta 1964, Anjala) on suomalainen luonnonvalokuvaaja ja kirjailija. Vuodesta 2018 Honkalinna on työskennellyt OSK Lumimuutoksen kanssa dokumentoiden ja inventoiden Elpyvä maisema -ohjelman kohteita. Vuonna 2023 Mikan Suo Siellä -kirja palkittiin vuoden luontokirjana Suomessa, ja useat kirjan kuvat ovat ohjelman kohteilta. Juhlistaakseen Mikan merkkipäivää ja elämäntyötä perustamme Kiuasvaaran 18 hehtaarin suo- ja metsä-alueen Honkalinnan nimikkokohteeksi. Kohde sijaitsee Pudasjärven Jaurakkajärvellä.
Honkalinna on syntynyt ja elänyt suuren osan elämästään Kymenlaaksossa Kaakkois-Suomessa, mutta asuu nykyisin Limingassa Pohjois-Pohjanmaalla. Hän toteaa:
"Kuvani ja tarinani syntyvät pohjoisten havumetsien ja soiden keskellä ja usein pohjoisen talven, lumen ja jään keskellä selviytymisen sekä talven estetiikan innoittamana. Useimmiten kuvitetut tarinani kietoutuvat ihmisen ja luonnon välisten suhteiden ympärille ja yrityksiin niiden ymmärtämiseksi. Jyrkkä vuodenaikojen vaihtelu, talven kaamos, valoisat kesäyöt ja pohjoisen Fennoscandian monimuotoinen maisema luovat kiehtovat olosuhteet valokuvaamiselle ja luonnossa liikkumiselle."
https:
Lumimuutos
26/07/2024
Sodankylään iso vanhojen metsien kokonaisuus
Sodankylän pohjoisosiin on saatu 176 hehtaarin vanhojen metsien ja soiden kokonaisuus joka tulee Posoaapaa ja Koitelaisen erämaa-aluetta. Kokonaisuuden luontoarvot ovat korkeat ja alue on oleellinen poronhoidolle. Yhteensä neljän palstan kokonaisuus sisältää täysin säilyneitä vanhan metsän kuvioita ja muita pohjoisboreaalisen metsän elinympäristöjä.
Vanhat metsät liitettiin ohjelmaan heinäkuussa 2024. Ne sisältävät n. 175-vuotiasta mänty-, koivu- ja kuusimetsää. Alue on erittäin edustava kokonaisuus lähes koskemattomasta pohjoisboreaalisesta metsästä.
Kokonaisuus toimii yhdistävänä ekologisena käytävänä Posoaavan ja Koitelaisen Natura-alueiden välillä.
92358 hehtaarin Posoaapa ja sen osat, Tenniöaavan ja Kaita-aavan muodostama kokonaisuus on mahtavimpia Peräpohjolan aapakomplekseja. Joet jakavat alueen useaan suureen osaan. Kaltevuus on suolla suhteellisen vähäinen. Niinpä rimmet ovat suuria ja jänteet pitkiä, yhtäjaksoisina jatkuvia. Pääosa soista on rimpinevoja. Tenniöaavalla Ylä-Postojoen lounaispuolella on valtava upottava rimpineva-alue, jolla jänteet kuitenkin jatkuvat jokseenkin katkeamatta alueen poikki.
Pomoaavan-Ison Postoaavan suoalueeseen kuuluu sekä Peräpohjolan että Metsä-Lapin aapoja. Täten alue on suoyhdistymätyyppien vaihettumisvyöhykettä. Postoaavan aluuen pääosa on Peräpohjolan aapasuota, jolla pitkät jänteet halkovat isoja rimpiä. Tälläkin suolla on selvästi havaittavissa Metsä-Lapin piirteitä verkkomaisin jänne- ja rimpimuodostumin. Pomoaapaa luonnehtivat ensisijassa Metsä-Lapin aapasoille ominaiset piirteet. Tyypillistä on roudan rikkoma jänneverkko, rimpien suhteellisen pieni koko ja soiden paikoin selvä kaltevuus. Alueen metsät ovat lähes kokonaan yli 200-vuotiaita luonnontilaisia kuusikoita. Alueella on myös ultraemäksisiä kallioita. Pomokairan alue kuuluu pohjoisen Peräpohjolan aapasoihin. Alueella on erittäin tärkeä merkitys pohjoisen suolinnuston pesimäalueena.
48938 hehtaarin Koitelaisen alue on laaja soinen vedenjakaja-alue Luiron ja Kitisen välissä. Suot ovat pääasiassa aapasoita. Pääasiassa eteläiseen osaan sijoittuvat monipuoliset letot kattavat n. 3% pinta-alasta. Paikoin on jänteettömiä hyvin vestisiä rimpiä ja koivikkoisia aapoja. Puroja reunustavat pajukot ja kuusikkokorvet. Alueella on lähes 100 km pieniä puroja. Metsät kasvavat saarekkeina. Koitelaisen (tunturin) rinteillä ovat edustettuina kaikki Pohjois-Suomen metsätyypit. Metsät ovat pääasiassa luonnontilaisia yli 200-vuotiaita tuoreiden kankaiden kuusikoita. Lahopuuta on kattavasti. Alueella on ultraemäksisiä kallioita.
Koitelaiskaira on edustavimpia aapasuoalueita. Se on säilynyt erämaisena. Alue on erittäin merkittävä uhanalaisten lintujen ja nisäkkäiden pesimä- ja elinalue. Lintulajisto on monipuolinen.
Kohde on kansainvälisesti merkittävien kosteikkojen luettelossa eli ns. Ramsar-kohde sekä kansainvälisesti tärkeä lintualue (IBA).
Kevitsan kaivosalue sijoittuu Koitelaiskairan välittömään läheisyyteen.
Lumimuutos
05/07/2024
Ellalan laaja suokokonaisuus avaa uuden strategisen ennallistamiskokonaisuuden Ranualla
Ellalan soiden, vanhojen ja elpyvien metsien sekä turvemaiden kokonaisuus on n. 500 hehtaaria. Se tukee Litokairaa ja on samalla uusi Elpyvä maisema-ohjelman avainkohde.
Kesä- ja heinäkuussa Lumimuutos on koordinoinut paikallisten maanomistajien, Luiminka-joki-yhdistyksen ja muiden paikallisten tahojen kanssa ja olemme saaneet n. 500 hehtaarin ennallistamismaiseman. Kohteessa on satoja hehtaareja täysin ehjää aapasuota, metsiä, puroja, lähteitä ja turvemaita. Alueella oleva turvetuotantokokonaisuus tullaan ennallistamaan lähivuosina. Toimet auttavat merkittävästi alapuolisia vesistöjä.
Ellalan kokonaisuus tukee myös Litokairaa, hyvin merkittävää erämaista kokonaisuutta, jonka suuruus on yli 30,000 hehtaaria. Lumimuutoksella on jo Litokairan länsipuolella Makkaralatva-aavan kokonaisuus, 330 hehtaaria.
Litokaira sopii retkikohteeksi erämaista rauhaa ja koskematonta luontoa arvostaville ihmisille, joilla retkeilyn perustaidot ovat hyvin hallinnassa. Jatkossakin erämaisuutta halutaan vaalia, sillä Litokaira on suurin yhtenäinen luonnontilaisena säilynyt suometsäerämaa napapiirin eteläpuoleisessa Euroopassa.
Suuren kokonsa, vaikeakulkuisuutensa ja vaikean saavutettavuutensa vuoksi Litokaira on sitkeästi kestänyt ihmisen yritykset muokata ja hallita ympäristöään. Niinpä se onkin säilynyt aitona erämaana, erämaana omasta voimastaan, eikä pelkästään ihmisen hyväntahtoisten luonnonsuojelupyrkimyksien vuoksi. Tästä johtuva muistuma menneiden, koko pohjoista pallonpuoliskoa peittäneiden soiden ja metsien hiljaisesta mittaamattomuudesta on edelleen aistittavissa Litokairaa kuljettaessa.
Se, joka uskaltautuu ylittämään Litokairan upottavia rimmikoita, rämpimään sotkuisiksi tiheiköiksi lomittuvien suopursujen rämeiköissä ja väistelemään kangasmetsäsaarekkeiden ikimetsiin kaatuneita keloja, saa palkkioksi luontoelämyksen, joka varmasti monin verroin korvaa retken rasitukset. Päiväretkeläisillä on mahdollisuus tutustua Litokairaan Papinpalon luontopolun kautta.
Litokairan alue sijaitsee kolmen kunnan alueella. Eteläosat ovat Pohjois-Pohjanmaata, Pudasjärven ja Iin kuntien aluetta ja pohjoisosa sijaitsee Lapissa, Ranuan kunnan alueella. Litokaira on pääosin luonnonsuojelulailla rauhoitettu, ja alue kuuluu soidensuojeluohjelmaan sekä euroopanlaajuiseen Natura 2000 -suojeluohjelmaverkostoon.
https:
Lumimuutos
19/05/2024
Kaksi uutta aluetta ICCA-rekisteriin – Saamelainen metsäalue ja Onkamo-järvet
Toukokuussa 2024 YK:n ympäristöohjelman suojelualuerekisteri hyväksyi ensimmäisen saamelaisten suojeleman metsäalueen eli niin sanotun ICCA-alueen. Ivalojoen varressa sijaitseva Altto-ojan metsä on 72 hehtaarin kokonaisuus. Samalla hyväksyttiin rekisteriin mukaan Pohjois-Karjalassa sijaitsevat Onkamo-järvet esimerkkinä paikallisyhteisöille tärkeistä luontoalueista.
Ivalojoen varressa sijaitseva Altto-ojan metsä, 72 hehtaarin kokonaisuus, on saamelaisen perheen perinteinen alue, jossa jatkuu saamelainen poronhoito. Alue on luontoarvoiltaan merkittävä. Alueen perheet halusivat Altto-ojan suojeluun, jossa myös saamelaisten perinnetieto, maankäyttö, historia ja luontotieto otetaan osaksi kokonaisuutta. Vuonna 2023 OSK Lumimuutoksen Elpyvä maisema-ohjelma (www.maisema.org) ja Altto-ojan saamelaisyhteisö aloittivat yhteistyön.
Syksyllä 2023 inventointien ja perinnetiedon keruun jälkeen Altto-ojasta jätettiin hakemus YK:n ympäristöohjelman luonnonsuojelurekisteriin. Tavoitteena oli saada kohde ICCA (Indigenous and Community-Conserved Areas) -alueeksi - ICCA-alueet ovat suhteellisen uusi, kansainvälinen suojelustatus alueille, joilla alkuperäiskansat tai paikallisyhteisöt kykenevät osoittamaan kiistattomasti kykyä suojella alueitaan, hallinnoida oikeuksiaan ja ylläpitää luonnon monimuotoisuutta.
Toukokuussa 2024 Altto-oja hyväksyttiin YK:n ylläpitämään ICCA-rekisteriin. Perusteluissa painottuvat luontoarvot ja saamelaisten perinne. Kohteella on useita uhanalaisia luontotyyppejä.
Alttokankaan aluetta luonnehtii jääkauden loppuvaiheen jäävirtojen kasaama hiekkatasanne. Tasanteen läpi jäävirta on syönyt jyrkkärinteisen kanjonin, jossa nykyisen Altto-ojan uoma kulkee voimakkaasti mutkitellen kohti Ivalojokea. Maaperä on veden huuhtomaa ja kerrostamaa hiekkaa ja Altto-ojan itärannalla on iso eroosiotörmä, jossa hiekan kerrostuneisuus näkyy komeasti. Tasanteen etelä- ja kaakkorinteet ovat harjumetsien valorinteitä ja alueeseen kuuluu myös kaksi matalaa, karua harjulampea.
Alueella on edustavia luonnontilaisia pohjoisboreaalisia mäntymetsiä, joiden puuston keski-ikä on yli 200 vuotta ja joissa on runsaasti keloja ja maalahopuuta. Kohteella on hakkuukuvioita, joita ennallistetaan yhteistyössä saamelaisten kanssa.
Samassa YK-kokouksessa hyväksyttiin myös pohjoiskarjalainen Onkamojärvien alue ICCA-rekisteriin. OSK Lumimuutos koordinoi pitkään jatkunutta kylävetoista järvien ennallistamiskokonaisuutta. YK:n päätöksessä todetaan, että Onkamot ovat merkittävä esimerkki järvien ennallistamisesta, jossa paikallisyhteisöt ovat saaneet korjaavien toimien piiriin lähes koko valuma-alueen.
Onkamoilla on esimerkiksi perustettu paljon kosteikkoja, ennallistettu soita, niitetty ja hoitokalastettu yli 15 vuoden ajan. Pääosaa toimista koordinoi Tuovi Vaaranta Pro Onkamojärvet Ry:stä viime aikoihin asti. Vuonna 2023 toiminta siirrettiin OSK Lumimuutokselle. Onkamoiden esimerkki on ensimmäinen pohjoisten alueiden kokonainen järvi valuma-alueineen, joka pääsee YK-rekisteriin ja sitä voidaan pitää merkittävänä esimerkkinä ponnistuksesta suomalaisen vesiluonnon kuntoon saamiseksi.
https:
Lumimuutos
17/05/2024
Kuoskun vanhat metsät ja aapasuot mukaan
Kuoskussa Savukoskella on yhteensä 120 hehtaaria kirveenkoskemattomia porometsiä ja aapasoita, jotka on saatu tänään mukaan Elpyvä Maisema-ohjelmaan. Ne muodostavat alueellisesti erittäin merkittäviä luontoarvoja sisältävän kokonaisuuden.
Kokonaisuudessaan viisi palstaa saatiin mukaan Kuoskusta, Savukoskelta.
Kohteista laajin on Marjavaaran vanha metsä sisältää n. 100-160-vuotiasta mänty- ja kuusimetsää sekä ehjää suota. Alue on erittäin edustava kokonaisuus lähes koskemattomasta pohjoisboreaalisesta metsästä. Kyseessä on puronvarren, suojuottien ja kangasmetsän hienoa mosaiikkia laaja yhtenäinen pala. Ihmisvaikutus vähäinen myös metsissä, puusto on keskiarvoltaan 98-vuotiasta. Vanhimmat kuviot 160-v ovat pienialaisia, mutta palstalla on useita hehtaareja 140-150-vuotiasta männikköä.
Puron varsi on soinen ja siellä enemmän lehtipuuta, muuten alue hyvin havupuuvaltaista. Johkanoja laskee Pyhäjokeen, jonka varrella on jonkin verran ojituksia. Rova-palstan läpi menee moottorikelkkareitti. Alue tukee Pyhäjoen luonnonarvoja ja Tenniöjoen valuma-alueen tilaa.
Marjavaaran vanha metsän läheisyydessä on Maltion luonnonpuisto ja Joutsitunturi-Koukkutunturin natura-alue. Yhteensä näillä suojelualueilla on kokoa 30,000 hehtaaria.
Maltion luonnonpuisto sijaitsee vedenjakaja-alueella. Luontotyypit ovat monipuolisia: aapasoita, laajoja metsiä vaarojen välissä, kivikkoisia rinnemetsiä ja pieniä puroja.
Joutsitunturin metsät ovat tunturirinteiden luonnontilaisia reheviä kuusikoita. Männiköt ovat eri-ikäisiä ja erirakenteisia. Sirrikummuissa on noin 250 ha:n laajuinen 1960-luvulla palanut koivuvaltainen alue. Koukkutunturin metsistä noin puolet on luonnontilaisia yli 200-vuotiaita karuhkoja kuusikoita. Männiköistä suurin osa on yli 200-vuotiaita. Koukkutunturin itärinteellä on nuorempia erirakenteisia männiköitä.
Tämän lisäksi n. 40 hehtaarin Vuospajanaapa on täysin ehjä suo- ja luonnonmetsän alue. Erityishuomiona 120-v hieskoivukuviot OMT-pohjalla Kuoskunojan varressa, jotka ovat todella hienoa rehevää puronvarsibiotooppia. Kauempana purosta on niukkapuustoista tai avointa ojittamatonta suota.
Länsireunassa rimpirakenteista, oikein hienoa vetistä nevaa. Palstan eteläreuna rajautuu valtion ojitettuun suohon. 1980-luvulla rimpinevalta havaitut suopunakämmekkä ja suovalkku indikoivat rehevyyttä myös avosuon puolella.
Vuospajanaapa lähellä olevan 12785 hehtaarin Joutsenaavan Natura 2000 -alueen tavoitteita (FI1301404). Alue on laaja yhtenäinen suoalue, topografialtaan laakea allas, jolla suot ovat kehittyneet erittäin rimpisiksi ja jänteisiksi. Luonteenomaisia ovat myös laajat korpivyöhykkeet aluetta halkovan Aatsinkijoen ja sen sivupurojen varsilla.
Joutsenaapa on pääasiassa vähä- ja keskiravinteinen, laajimmat lettoalueet ovat Kuppiaavalla. Neva-alue on lähes kauttaaltaan vetistä rimpinevaa. Rämeet ovat karuja rahka-, tupasvilla- ja sararämeitä. Purojen ja jokien rannoilla on ollut laajoja tulvaniittyjä.
Kaita-aavan pohjoisosa on jänteistä, vaivaiskoivuvarpuista rimpinevaa, jossa on jonkin verran lettomaisuutta. Puustoiset suot kattavat n. 21 % kokonaispinta-alasta. Lettojen kokonaisosuus on 5 % (n. 643 hehtaaria). Pohjoisen Peräpohjolan aapasoihin kuuluva suoaluekokonaisuus, jolla on vahva erämainen leima. Alueella pesii useita harvinaisia ja uhanalaisia lintulajeja.
Lisäksi Vuospajanaapa on lähellä Vuotostunturin suojelualuetta.
Kohteet säästettiin kahden poromiehen, Yrjö Kuoskun ja Pentti Pulskan toimien avulla. Pääosaa alueista ei ole hakattu koskaan.
Lumimuutos
30/04/2024
Iivananaho Ryökkylässä ja Pärjänjoen kohteet täydentävät kevättä
Iivananahon 8 hehtaarin kokonaisuus Ryökkylän runokylästä Koitajoella vahvistaa kulttuuriperintöä ja perinnebiotooppeja sekä tukee ekologisia käytäviä. Tämän lisäksi Ii-joen valuma-alueeseen kuuluvan Pärjänjoen varrelta on saatu mukaan kohteita sekä Pudasjärveltä että Taivalkoskelta.
Iivananahon ennallistamisala Ilomantsissa Mekrijärvellä on kokonaisuudessaan 8,81 hehtaaria. Osa kokonaisuudesta on suoraan kytkeytyneenä Korvinsuo-Parilamminsuo (FI0700022) Natura 2000-alueeseen, jonka koko on 661 hehtaaria.
Iivananahon ennallistamisala kokonaisuuden osalta oleellista on Ryökkylän perinnebiotooppien sekä boreaalisten metsien muodostama kokonaisuus. Kohde sijaitsee Ryökkylän kylän ytimessä. Kylällä on hyvin merkittäviä kasvillisuus- ja perinnebiotooppiarvoja.
Tämän lisäksi kohteeseen kuuluu Lavasaaren alle hehtaarin saari, jossa on n. 100 vuotiasta metsää. Iivananaho muodostaa jatkumon, jonka liittyminen Korvinsuo-Parilamminsuon kokonaisuuteen sekä lahopuumääriltään elpyvät metsät ovat tärkeitä.
Korvinsuo on edustava, laaja-alainen eksentrinen kermikeidassuo Mekrijärven länsireunalla. Natura-alue rajautuu suoraan Kätkäjärveen ja alueen rajaus pitää sisällään myös Parilammen rantaluhtineen sekä Paripuron varren. Suo on luonnontilainen lukuunottamatta itä-pohjoisosan pienialaisia rämereunusten ojituksia. Natura-alueen metsät ovat metsätaloudellisesti hoidettuja mäntyvaltaisia suosaarekkeita, joissa osassa puusto on jo iäkästä ja lahopuuta on jonkin verran.
Kohteella on Megrijärven ja Ryökkylän historian kannalta merkittäviä rakennuksia, joilla on kulttuuriperintöarvoa.
Pärjänjoen kohteilla Pudasjärvellä ja Taivalkoskella vahvistetaan Syötteen kansallispuiston yhteenkytkeytymistä ja vanhojen luonnonmetsien kokonaisuuksia. Yhteensä yli 20 hehtaarin kohteet ovat säilyttäneet monia luonnon arvojaan ja tukevat omalta osaltaan kansallispuiston eri osien kokonaisuutta.
Lumimuutos
19/04/2024
Heinäjänkä tukee Meltausjoen suuntaa
Heinäjänkä, 22 hehtaarin metsä ja suo, on monien luontoarvojen kohde Länsi-Lapissa.
Heinäjänkän ennallistamisala on yhteensä 21,84 hehtaaria. Kohteella on toipuvaa pohjoisboreaalista metsää, vanhan metsän kuvioita, jossa on yli 107-vuotiaita puita, sekä ehjää suota ja useita lähteitä.
Kohde tukee omalta osaltaan Meltaus- ja Ounasjoen valuma-alueiden tilan säilymistä.
